Urheilijoiden keskuudessa syömishäiriöoireilu on yleistä. Syömishäiriöiden hoidossa tulee kääntyä aina terveydenhuollon puoleen, mutta myös urheilijoiden läheisten sekä valmentajien on hyvä tunnistaa sen oireita ja tiedostaa sille altistavia tekijöitä.
Syömishäiriöön sairastutaan tyypillisesti nuorena, mutta myös vanhempi urheilija voi alkaa oireilla. Syömishäiriöön voi sairastua sukupuolesta tai lajista riippumatta. Oireilua esiintyy sekä amatööri, että ammattilaisurheilussa, eikä se aina näy päällepäin. Syömishäiriö on hyvin haitallista sekä urheilijan suorituskyvylle, että terveydelle. On kuitenkin tärkeää muistaa, että urheilu voi olla monesti myös syömishäiriöltä suojaava tekijä.
Oireiden synty
Joka neljännellä aikuisurheilijoista ja joka viidennellä nuorista urheilijoista on jonkin tasoista lievempää syömisen häiriintymistä. Syömishäiriön lievemmästä muodosta puhutaan usein häiriintyneenä syömisenä, josta on aina riski edetä vakavampaan muotoon.
On tyypillistä, että urheilija pyrkii pudottamaan muutaman kilon painoaan parantaakseen suorituskykyään tai näyttääkseen urheilullisemmalta. Alkuun suorituskyky voi hieman parantuakkin kehon voima/painosuhteen ja suhteellisen hapenottokyvyn myötä. Urheilija voi myös kokea olonsa kevyemmäksi ja saada esimerkiksi kehuja ulkonäköönsä liittyen, joka toimii usein toimintaa vahvistavana tekijänä. Kuitenkin energiavajeen pitkittyessä sairastumis- ja loukkaantumisriski kasvavat sekä suorituskyky alkaa heikentyä. Urheilijalle voi syntyä lihomisen pelko ja syömistä aletaan varoa etenkin, jos harjoittelua joudutaan rajoittamaan loukkaantumisen tai sairastelun myötä. Samalla riski syömishäiriön kehittymiseen kasvaa. Oireisiin on tärkeää reagoida nopeasti, sillä nopea puuttuminen parantaa toipumisen ennustetta.
Mahdollisia hälytysmerkkejä urheilijan syömisen häiriintymisestä
Jatkuva huoli painosta
Halu laihtua 1-2 kg
Pyrkii vähentämään energiansaantia niukalla aamupäivän aikaisella syömisellä
Voimakas makeanhimo
Tiukat säännöt syömisessä
Syöminen yksin
Suuttuminen ja selittely jos syömiseen puututaan
Epäsäännöllinen syöminen
Tarkka kalorien laskeminen
Iltaa kohden kasvava kova nälkä
Illalla runsas napostelu ja jatkuva syöminen
Heikentynyt suorituskyky
Naisilla ja tytöillä kuukautisten poisjääminen
Vatsavaivat
Altistavia tekijöitä
Syömishäiriölle altistavia tekijöitä voivat olla mm. urheilijan persoonallisuuspiirteet, kuten perfektionismi, tunnollisuus ja huono itsetunto. Myös lajikulttuurilla voi olla merkittävä rooli syömishäiriöriskiin. Painokeskeisyys, kehoon kohdistuvat kommentit, yliharjoittelu ja askeettisuuden ihailu voivat toimia altistavina tekijöinä. Valmentajilla onkin suuri vastuu siitä, miten urheilijoiden kanssa painosta puhutaan, sillä yksittäinen kommentti voi pahimmillaan toimia syömishäiriön laukaisevana tekijänä. Jos urheilija kokee tarvetta laihduttaa, tulee aina pohtia onko se oikeasti tarpeellista ja asiassa kannattaa konsultoida urheiluravitsemuksen asiantuntijaa.
Laukaisevia tekijöitä
Pitkittynyt laihduttaminen
Loukkaantuminen
Kotoa pois muuttaminen
Ulkonäköön liittyvä yksittäinen kommentti
Ihmissuhdeongelmat
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Läheisen sairastuminen tai kuolema
Nopea puuttuminen tärkeää
Mitä nopeammin syömishäiriöön saadaan hoitoa, sitä nopeampaa toipumista voidaan odottaa. Oireiden tunnistaminen voi olla kuitenkin haastavaa, sillä syömishäiriöön liittyvä käyttäytyminen on tyypillistä urheilussa ja usein syömishäiriöstä kärsivä peittelee oireitaan. Myös ero häiriintyneestä syömisestä tai syömishäiriöstä kärsivästä, kurinalaisesti syövään urheilijaan on häilyvä. Kuitenkin syömiseen ja ulkonäköön liittyvää ahdistusta voidaan pitää erottavana tekijänä.
Syömishäiriön merkkejä
Painon, energiansaannin sekä kulutuksen jatkuva tarkkailu
Häiriintynyt kehonkuva
Treeniohjelman ja ruokavalion pakonomainen noudattaminen
Itsearvostus liittyy painoon
Painon pakonomainen kontrollointi
Laihdutus epäterveellisin konstein
Ahmiminen
Ylimääräinen liikunta, jolla pyritään lisäämään kulutusta
Ennaltaehkäisy
Syömishäiriö on vakava ja mahdollisesti hyvin pitkäaikainen vaiva, joten sen ennaltaehkäisy on tärkeää. Urheilijoita ei tule kannustaa kalorilaskentaan, laihdutukseen, rasvaprosentin seurantaan tai rajoitettuihin ruokavalioihin. Myös valmentajien on itse tärkeää toimia esimerkkeinä joustavan ruokasuhteen puolesta. Jos itse noudattaa jotain erityisen tarkkaa ruokavaliota, kannattaa pohtia, kuinka sitä tuo esille julkisesti.
urheilijan on hyvä tiedostaa, ettei kenenkään tarvitse, eikä kannata pyrkiä täydelliseen syömiseen. Etenkin esteettiset ja painoluokkalajit ovat riskialttiita syömisen häiriintymiselle ja näissä lajeisssa ravitsemusasiantuntijan konsultointi on suositeltavaa.
Lähteet
Eating Disorder hope. https://www.eatingdisorderhope.com/risk-groups/eating-disorder-athletes
Joy E, Kussman A, Nattiv A. 2016 update on eating disorders in athletes: A comprehensive narrative review with a focus on clinical assessment and management
Mehtänen T. Urheilijoiden syömishäiriöt. Syömishäiriöille altistavat tekijät urheilussa luentotallenne. Itä-Suomen yliopisto 2020.
Ristimäki M. Urheilijoiden syömishäiriöt. Tunnistaminen ja ennaltaehkäisy luentotallenne. Itä-Suomen yliopisto 2020.